Teen vedoksia kuin variaatioita sävelmästä, kuin runonpätkiä tai kuin otteita matkapäiväkirjoista.

Ne ovat kuin pysähdyspaikkoja vaelluksella.

Rakennan työtä kerroksittain.

Alussa on "näky" väristä tai jälkikuva esimerkiksi koetusta maisemasta, hetkestä, kosketttavasta tapahtumasta tai kohtaamisesta.

Työ alkaa usein värillisellä telauksella metalli - tai pahvilaatalle. Käytän paljon transparenttia, sekoitan itse painovärejä ja käytän metallipigmenttejä.

Telauksien jälkeen painan syväpainoa - viivasyövytystä, kuivaneulaa tai carborundumia metallilaatoilta, tai osalta laattaa tai osia useilta laatoilta.Käytän uudestaan ja uudestaan eri tavoin vanhojakin laattoja.

Olennainen on seuraava vaihe: työn tuijottelu, ajan viettäminen sen edessä. Odottelen, piirtelen kynällä pieniä kuvia, katson kuvaa.

Viimeinen vaihe on pienen hahmon tai piirustuksen suurennus ja piirtäminen sapluunaksi, värin telaus sille ja painaminen vedokseen.

Minusta tuntuu että tämä viimeinen vaihe on kuin asukas asettuisi taloksi uuteen, vielä tyhjään taloon tai eläin ilmestyisi maisemaan tai kulman takaa pyyhältäisi esiin satunnainen vastaantulija, jotenkin odottamatta. Muistoista ehkä pulpahtaa, yllättää.

Tätä kaikkea kuitenkin edeltää ja säestää todellinen elämä, odottamattomia ja ennakoimattomia käänteitä sisältävä matka.

Perhehotelli Nurmela 26.11.2010

Näyttelyn esittelyteksti, Seinäjoen Taidehalli 27.11.2010